Vuoden 2008 joulukuussa pääsin viimein toteuttamaan reissun Wieniin. Huuhaa-meininkiin painottuneet museoreissuni olivat aiemmin suuntautuneet mm. Pariisiin, jossa kävin suu vaahdossa läpi Da Vinci-koodissa esiintyneitä paikkoja ja näyttelyesineitä. Miksi sitten Wieniin? Olin jo useamman vuoden ajan halunnut päästä käymään Hofburgin linnassa sijaitsevassa aarrekammiossa, jossa säilytettiin salaliittoteorioiden, pseudotieteen, legendojen ja kaiken sortin hämäryyden piirissä sangen tärkeää esinettä: lähes Graalin maljan veroista mystistä pyhäinjäännöstä, eli Longinuksen keihästä. Tai erästä, jota väitetään sellaiseksi.

Palataan aluksi 2000 vuotta taaksepäin ja käsitellään tarinan taustoja. Legenda Pyhästä Keihäästä pohjautuu alunperin Raamattuun ja Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen liittyviin tapahtumiin, kuten monet muutkin suurimmat pyhäinjäännöstarinat.  Johanneksen Evankeliumi kertoo meille seuraavaa:

Silloin oli valmistuspäivä. Jotta ruumiit eivät jäisi ristille sapatiksi - ja tuo sapatinpäivä oli erityisen tärkeä - juutalaiset pyysivät Pilatukselta, että ristiinnaulittujen sääriluut rikottaisiin ja ruumiit otettaisiin alas. Niinpä sotilaat tulivat ja rikkoivat sääriluut ensimmäiseltä ja sitten toiselta Jeesuksen kanssa ristiinnauitulta. Mutta kun he tulivat Jeesuksen kohdalle ja näkivät, että hän oli jo kuollut, he eivät rikkoneet hänen sääriluitaan. Yksi sotilaista sen sijaan lävisti keihäällä hänen kylkensä, ja siitä vuoti heti verta ja vettä.

Se, joka tämän näki, on todistanut siitä. Hänen todistuksensa on tosi, ja hän tietää puhuvansa totta, että tekin uskoisitte. Tämä tapahtui, jotta toteutuisi raamatunkohta: "Älköön häneltä luuta rikottako." Toinen raamatunkohta taas sanoo: "He katsovat häneen, jonka ovat lävistäneet." (Joh 19:31-37)

Otetaan kyljen lävistämiseen liittyvä kohta tähän vielä englanniksi vertailun vuoksi, sen verran olennainen se on aiheemme kannalta.

"But one of the soldiers with a spear pierced his side, and forthwith came there out blood and water." (John 19:34, King James Bible)

Ottaen huomioon, että lopputuloksena on eräs suurimmista kristillisistä pyhäinjäännöslegendoista, lähtökohdat ovat aika vaatimattomat. Miten näistä muutamista riveistä muotoutui aikojen saatossa salaliittoteorioissa, elokuvissa, kirjoissa ja sarjakuvissa moneen kertaan lainattu Longinuksen keihään tarina?

Kuten huomaamme, Raamatussa ei mainita edes keihästä määrittävää nimeä Longinus, vaan Jeesuksen kyljen lävistävä mies on kokonaan nimetön rivisotilas. Seuraavaksi meidän täytyykin perehtyä apokryfiseen kirjallisuuteen, eli Raamatun kirjoituskokoelman ulkopuolelle jätettyihin alkukristillisiin kirjoituksiin.

"Pilatuksen teot"-niminen kirjoituskokonaisuus, jonka tarkkaa kirjoitusajankohtaa ei tiedetä, tunnetaan mm. keskiaikaisesta latinankielisestä Nikodeemuksen evankeliumista. Se keskittyy Pontius Pilatuksen toimintaan ja käsittelee häntä puolustelevaan sävyyn. On arveltu, että teksti on ehkä syntynyt Egyptin koptilaisen kirkon piirissä (koptilaiset pitivät Pilatusta pyhänä). Pilatuksen teoissa kuvattu ristiinnaulitsemiskertomus perustuu Luukkaan evankeliumiin, mutta sisältää myös vaihtoehtoisia aineksia.

...me tiedämme nähneemme, että hän sai iskuja ja hänen kasvoilleen syljettiin, ja sotilaat laittoivat hänelle orjantappurakruunun ja hän sai tuomion Pilatukselta, ja hänet ristiinnaulittiin pääkallonpaikassa kahden varkaan kanssa, hänelle annettiin etikkaa sienestä ja sotilas Longinus lävisti hänen kylkensä keihäällä... (ote Nikodeemuksen evankeliumista (Pilatuksen teot) jakeesta 16:7)

Longinukseen on liitetty legendoissa myös evankeliumien lausahdus "Tämä mies oli todella Jumalan poika!", ja hänen ympärilleen kasvaneet legendat johtivat lopulta pyhimysasemaan katolisessa kirkossa. Longinuksen kerrottiin kääntyneen kristityksi ristiinnaulitsemisen jälkeen ja kokeneen marttyyrikuoleman. Pietarinkirkosta löytyy jopa hänen patsaansa.

Legenda itse keihäästä alkoi toden teolla kasvaa vasta kauan ristiinnaulitsemistapahtumien jälkeen. Catholic Encycplopedian mukaan keihäs nousi seuraavan kerran esille Jerusalemissa käyneen pyhiinvaeltajan Piancenzan Antoniuksen kertomuksissa 570-luvun tienoilla. Antonius kertoo nähneensä Siion-vuorella sijainneessa kirkossa Kristuksen käyttämän piikkilankakruunun ja keihään, jolla häntä oltiin pistetty kylkeen. Tämän jälkeen Pyhästä Keihäästä alkoi esiintyä mainintoja yhä useammin, ja myyttinen maine sen ympärillä alkoi kehittyä.

Seuraavassa osassa käsittelen myöhäisantiikin ja keskiajan mainintoja keihäästä ja käyn nopeasti läpi tunnetuimmat vaihtoehdot "oikeaksi" Pyhäksi Keihääksi. Myöhemmissä osissa jatkan ehdokkaiden tarkemmalla käsittelyllä.