Nyt sain sen viimein tehtyä: lähetin hieman myöhässä seminaariryhmälle luonnoksen uudesta gradunaiheestani. Viimeinkin sain karistettua Pehr Kalmin teologian, hyötyajattelun ja väitöskirjat niskastani! Kandintyössä aloitettu aihe olisi sinänsä ollut erittäinkin hyvä, mutta ei minua henkilökohtaisesti tarpeeksi kiinnostava. Kun motivaatio on muutenkin ollut hakusassa enemmän tai vähemmän, olisi ruotsinkielisten väitöskirjojen ja muiden 1700-luvun yliopistotekstien tutkiminen ollut minulle todellinen turmion tie. Uuden aiheen taustat ovat kaikessa epätieteellisyydessään nerokkaat: Boris Hurtan Portti-lehdessä 4/2008 ilmestynyt artikkeli "Perma- Suomen heimon Atlantis" sai minut viimein yhdistämään päässäni jo vuosia pyörineet ideat tutkimusaiheeksi. Näin saan toteutettua haaveeni vanhan kaunokirjallisuuden tutkimuksesta ja yhdistettyä siihen gööttiläisyyttä, heimoaatetta, huuhaa-pohjaisia teorioita muinaisuudesta. Eli siis kaikkea omasta näkökulmastani kiinnostavaa. Laitetaan täbän vielä sellaisenaan tarkempi aiheenesittely, jonka väsäsin:

Tutkimukseni pääasiallisina teemoina toimisivat heimoaate ja sen ilmenemismuodot, nationalistissävytteiset historiakäsitykset ja niiden levittäminen kansan pariin 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Lähdeaineistona toimisi tuon ajan viihteellinen fiktiivinen kirjallisuus, esimerkiksi nuorisolle suunnatut seikkailukirjat. Pääkysymykseksi nousisi näin pohdinta siitä, miten fiktiiviset kirjat ja lukemistot osallistuivat kansallisromanttisen ja ”suursuomalaisen” historiakäsityksen edistämiseen ja kuinka nämä nationalistiset sävyt tuotiin esiin fiktion keinoin. Millainen oli näiden kirjojen luoma kuva suomalaisten ja suomensukuisten kansojen historiasta ja millaiselle pohjalle tuo kuva oli rakennettu?

Tutkittavan kirjallisuuden valinnan suhteen on aiheen tarkka rajaaminen tärkeää. En ole vielä tehnyt selkeitä valintoja tämän suhteen, mutta todennäköiseltä näyttää, että ainakin vuoden 1950 jälkeen julkaistut romaanit jätän lähdeaineistoni ulkopuolelle. Aiheeni kannalta kiinnostavan kirjallisuuden julkaisuajankohdat ovat nykyisen tietämykseni mukaan seurailleet melko tiiviisti aatteellista ilmapiiriä. Paitsi aatteellisia, myös kirjallisia taitekohtia ovat kansallistunteen kannalta merkittävät jaksot kuten sortokaudet, itsenäistyminen ja Suur-Suomi-aatteen kultakausi. Jatkosodan jälkeen suurta Suomea ajanut ideologia menetti suurimman osan edellytyksistään, ja aihetta käsittelevästä kirjallisuudestakin tuli ilmeisesti epämuodikasta. Kuitenkin vielä 1948 julkaistiin selkeästi tutkimukseni piiriin kuuluvaa kirjallisuutta. Ajallisen alkupisteen määrittely on vaikeampaa ja lopulliset suuntaviivat muodostuvat luultavasti vasta kirjallisuuden huolellisen läpikäynnin jälkeen. Alustavana vaihtoehtona voisi pitää Suomen itsenäistymistä, jonka aikoihin heimoaate eli vahvana, ja johon luonnollisesti liittyi vahvana kansallisen identiteetin rakentaminen. Vanhempaakin lähdeaineistoa voisi kuitenkin sopivissa tilanteissa käyttää.

Esimerkkinä pitkälle viedystä ja vahvasti heimoaatteellisesta tematiikasta voi mainita muinaista idässä sijainnutta Perman (Bjarmia, Bjarmland) valtakuntaa käsittelevän tai sivuavan ajanvietekirjallisuuden. Ajatus muinaisesta suomensukuisesta valtakunnasta toimi innoittajana paitsi mm. Akateemiselle Karjala-Seuralle, myös lukuisille kirjailijoille. Nämä suuren menneisyyden kuvaukset liittyvät suoraan myös 1600-luvun gööttiläiseen historiankirjoitukseen. Osa tarinoista oli tavanomaista historiallista kerrontaa, mutta mielikuvituksellisimmissa teoksissa heimoaate yhdistyi vanhoissa seikkailukirjoissa yleiseen kadonnut maailma –teemaan: Venäjän arktisille alueille eksyvä seikkailija löytää suomensukuisen, kalevalaisen valtakunnan viimeisen, eristyneen linnakkeen. Muinaista Permaa kuvattiin kirjoissa suureksi, voimakkaaksi ja rikkaaksi.

Aiemmin hieman samoja teemoja on tutkinut esimerkiksi Osmo Jussila, joka Suomen historian suuret myytit –kirjassa tutkii suomalaiskansallista historiankirjoitusta ja sitä, kuinka kansamme historiallista identiteettiä on luotu ja muokattu. Luonnollisesti tärkeänä osana tutkimusta ovat myös merkittävimmät kansallismielistä historiakuvaa luoneet teokset, kuten Aarno Karimon Kumpujen Yöstä –sarja (1929-32). Pyrin myös tutustumaan heimoaatteeseen liittyvään propagandatyyliseen tietokirjallisuuteen.

Alustavia esimerkkejä aiheeseeni liittyvästä fiktiokirjallisuudesta:

-         Aarno Karimo: Kumpujen yöstä (1929-1932)

-         Apso Uramo: Perman vallan perijä (1929)

-         Lempi Jääskeläinen: Kvenlannin hurtta (1944)

-         Kalle Rae: Kilpajuoksu kultajoelle (1946), Taistelu kultajoesta (1946)

-         J.V.Wainio: Perman jousi (1948)

-         Väinö Pelkonen: Vihaan ja rakastan – Historiallinen romaani Perman häviön ajalta (1948)

-         L. Valakivi: Tarsan kuudes kolonna (1941), Tarsa ja pakoluolan salaisuus (1941)